www.kammo.net

Käytimme sunnuntaina metrolippuamme päästäksemme Viaun asemalle. Sen vieressä nimittäin sijaitsee Montréalin olympiapuisto ja sen kuuluisimpana nähtävyytenä 45° kulmassa korkeuksiin kohoava näköalatorni.

Entisessä vuoden 1976 olympialaisia varten ratapyöräilyyn rakennetussa hallissa on nykyisin Biodôme-niminen neljä erilaista ekosysteemiä kattava luontonäyttely, johon kuuluu niin kasveja kuin eläimiäkin.

Trooppinen sademetsäosio oli näyttelyn ensimmäinen ja vaikuttavin osa. Siellä näimme eläinten osalta muun muassa kaksivarvaslaiskiaisen, ara-papukaijoja, piraijoja, lepakoita ja kilpikonnia.

Seuraavat osiot olivat tutumman oloisia, sillä ne esittelivät Pohjois-Amerikkalaista luontoa sekä rannikkoa.

Neljäntenä ja viimeisenä osiona oli arktisten alueiden esittelyä. Pingviinit olivat lasi-ikkunan takana, joten kylmyys ei yleisölle tuntunut. Sen sijaan juuri eläimiä vierailumme aikaan ruokkimaan mennyt työntekijä piti kyllä pipoa päässään.

Biodômen jälkeen kävimme viereisessä kasvitieteellisessä puutarhassa ja Insectarium-nimisessä erilaisia ötököitä esittelevässä rakennuksessa. Itse puutarhasta ehdimme kierrellä vain japanilaisen ja kiinalaisen puutarhan sekä hieman kanadalaista luontoa ja alkuperäiskansojen kulttuuria esittelevää aluetta.

Insektaario oli todella hieno. Esillä oli paljon erilaisia perhosia, kovakuoriaisia, hämähäkkejä ja muita terraarioissa asustavia otuksia. Perhosista suurin osa ei ollut eläviä, mutta näyttäviä kylläkin. Mehiläiset pääsivät kennostoistaan luontoon suuria läpinäkyviä putkia pitkin. Rukoilijasirkat maastoutuivat todella hyvin eikä suurta ruohonkortta muistuttavaa otusta meinannut aluksi uskoa eläväksi.

Puistojen jälkeen menimme vielä päivän lopuksi näköalatorniin. Huipulle kuljettiin kaltevaa tornia pitkin kulkevalla hissillä, josta näki ulos kolmeen suuntaan. Näköalat olivat hienot, ja tulipa todettua, että kyllä Montréalissa muutakin on kuin pilvenpiirtäjiä. Ne sattuvat vain kaikki sijaitsemaan ydinkeskustassa, jossa meidänkin majoituksemme on.

Ostimme tänään kolmen vuorokauden matkalipun. Sitä voi käyttää metro- ja linja-autokyytien maksamiseen.

Kävimme ensin Parc La Fontaine -nimisessä puistossa. Sinne pääsi kahta metrolinjaa käyttämällä ja muutaman korttelin matkan kävelemällä. Paikka oli suurehkon (teko)järven ympärille perustuva puisto, joka muistutti Nintendo Wii Sportsin golf-rataa. Söimme grillatut juustoleivät salaatin kera ja seurasimme, kun pienet lapset innostuivat muksuille suunnatusta nähtävyysjunasta. Sen kuljettaja eläytyi hyvin työhönsä, vaikkakin jutut olivat joka kierroksella samat. (Myydään liput, valitaan vaunu kolmesta vaihtoehdosta, vihelletään pilliin ja huudellaan vuorosanat, tarkistetaan matkustajien matkaliput…)

Ostimme jäätelöt nuorehkolta mieheltä pyöräkojulta. Hintana pahvissa luki 4$, mutta jätskit olivatkin halvempia, vain 2,5$/kpl. En huomannut puheen seasta halvempaa hintaa, kun vaimoni niistä kyseli ranskaksi. Maksoin molemmat ojentamalla kaksi vitosen seteliä – neljä kertaa kaksi kun on laskuoppini mukaan kahdeksan eikä viisi – jolloin poju otti automaattisesti itselleen ylimääräisestä setelistä tippiä ja antoi takaisin 4 dollaria. Tulipahan kerrankin maksettua jossain määrin oikeaoppinen määrä ylimääräistä ilman suomalaiselle epämiellyttävää kanssakäymistä varsinaisen maksun jälkeen!

Siirryimme seuraavan välimatkan taas metrolla. Loppupäivän vietimme Parc Jean-Drapeau’ssa. Se on saari Montréalin edustalla (tai no koko Montréal on itsessään kahden ison joenuoman väliin jäävä saari), ja siellä järjestettiin Les weekends du Monde -tapahtuma. Nimi tarkoittaa maailman viikonloppuja, ja paikalla oli niin musiikkia kuin ruokakojujakin. Kymmeneltä illalla oli myös ilotulitus.

Saarella olleeseen Biosphère‘iin emme päässeet, sillä se oli mennyt jo kiinni.

Todennäköisesti emme samaisella saarella sijaitsevaan La Ronde -huvipuistoonkaan enää mene, sillä liput sinne maksaisivat jo alennuksen kanssa viitisenkymppiä henkilöltä. Suhteellisen viihtyisä paikka saari kuitenkin itsessään oli, vaikka metroasemalta ulos siirtyessä tuntui vaihtaneensa keskelle pahinta lomakohderyysistä. Noh. Ainakin joen yli sai otettua hienoja kuvia keskustasta.

• Liikkeissä myyjät toteavat melko usein “bonjour-helo”
• Kauppakeskusten vessat eivät ole maksullisia. Pienemmissä kahviloissa tai ravintoloissa saattaa kyllä käyttö olla rajoitettu vain asiakkaille, kuten Suomessakin, mutta vähänkään suuremmissa paikoissa julkiset WC:t ovat ilmaisia.

Kävimme tänään katsomassa sirkusesityksen Montréalin vanhaan satamaan pystytetyssä teltassa.

Ostimme halvimmat mahdolliset opiskelijaliput viikko sitten. Kun pääsimme paikoillemme, tuli luoksemme yksi työntekijöistä ja ehdotti, että saisimme paremmat paikat aivan ilmaiseksi. Hieman epäuskoisina seurasimme, kun meidät johdatettiin kolmanteen riviin pääkatsomolohkoon. Melkoista asiakaspalvelua!

Show oli upea ja ihmeteltävää riitti. Valitettavasti esitystä ei saanut kuvata, mutta Youtubesta löytyi sirkuksen oma mainosvideo:

Kävimme eilen ravintolassa syömässä. Puolikas annos spagetti bolognesea oli oikeasti suuri kulhollinen ja jälkiruoaksi tilaamamme porkkanakakkupala oli valtava. Onneksi sentään jaoimme jälkkärin.

Kaupungista löytyy ainakin yksi hieman suurempikin kukkula, Mount Royal. Löhöilimme sen läheisyydessä puiden varjossa melko pitkään katsellen rantalentopalloilua kunnes täytyikin jo lähteä takaisin päin veden huvettua vesipulloistamme.

Kokonaisuutena eilinen oli oikein mukava päivä, vaikka ohjelmaa ei paljoa ollutkaan! Lomakuvia kyllä kertyi silti taas melkoisesti.

Muutama muistiinpano läheisellä kioskilla käynniltä:

• Hintoja ei ole merkitty selkeästi kaikkiin tuotteisiin tai hyllyjen reunoihin.
• Kauppiaalla oli jännä rautatanko, jonka päässä oli koukku. Sillä kauppias siirteli juomatölkkejä ja -pulloja kylmäkaapin takaosasta lähemmäs etuosaa. Samalla sai rivit suoriksi. Onkohan tuollaisia käytössä Suomessa?
• Pop-tart vaikutti sellaiselta, jota pitää maistaa, vaikka kovin teollisilta nuo täytetyt herkut näyttivätkin. Hinta oli melko suolainen 5 dollaria pienestä pakkauksesta, joten ei tullut kioskilta napattua matkaan.
• Asuntolan läheisen kadun valoristeyksessä näyttää olevan vakiopaikka parilla pummilla, jotka aina punaisen valon aikana käyvät kiertelemässä autojen ikkunoilla rahaa kerjäten.
• Tuosta kioskista korttelin päässä on kuulemma toinen iso kauppakeskus. Se on vielä lähempänä kuin se, jossa olemme tähän asti käyneet. Noh, ei sielläkään varmaan yli kahdeksaan olisi ollut kauppaa tänään auki.
• Ostin kanasta tehtyjä leikkeleitä. Olen tainnut vastaavia kyllä Suomessakin nähdä. Tuo oli houkuttelevin leivänpäällinen kioskin valikoimasta, joten ostin sellaisia ja leipää huomista aamupalaa varten. Murot olivat turhan kalliita.