www.kammo.net

Blogiarkisto: Yleinen

Oman näppäimistön rakentaminen, osa 4

Keskiviikkona 27. syyskuuta 2017

Tässäpä pari kuvaa viimeaikaisimmista edistymisistä oman näppäimistön rakentamisessa.

Oma näppis testiksi liimapuristimien välissä Oma näppis testiksi liimauspuristimien välissä - näkymä sivulta

Asettelusta vaihdoin ESC:n ja Ä/Ö-napin paikkaa. Korotin muropakettien pahvista sekä maalarinteipistä tehdyillä palikoilla nappikouruja irti pöydästä ja parempaan kulmaan. Peukalonappiryhmä ei tule jäämään aivan tuohon kohtaan, mutta sitä sattui olemaan melko hyvä testailla tuossa liimapuristimen päällä.

Liimapuristimista ja liimailuista puheen ollen kokeilen tällä hetkellä miten tuota läpinäkyvää PLA-muovia kannattaisi liimailla. Yhtenä protoiluun sopivana tapana liittää palat yhteen olisi voinut olla kuumaliima, mutta sitä olisi vaikea saada siististi kappaleiden väleihin tasaisesti. Takapuolelta sillä voi kyllä parannella liitoksia sitten myöhemmin. Nyt jätin pari joskus aiemmin pilalle mennyttä kappaletta liimautumaan tasaisilta pinnoiltaan vastakkain pikaliimalla sekä toisen tavallisella Eri Keeper -paperi/puuliimalla. Katsotaan tuleeko kummasta parempi tulos.

Liimaustesti. Kuvassa myös pikaliimatuubi ja Eri Keeper -liimapurkki Liimaustesti eri kuvakulmasta

Ainakin osa liimoista taitaa vahingoittaa PLA:ta, niin pitää ensin kokeilla testikappaleilla.

Oman näppäimistön rakentaminen, osa 3

Sunnuntaina 12. helmikuuta 2017

Tajusin, että en ollut julkaissut näppäimistöprojektistani mitään blogausta pitkään aikaan. Tämä merkintä on ollut jo lokakuusta 2016 viimeistelyä vaille valmiina, joten eiköhän ole jo aika julkaista, vaikka vähän keskeneräiseltä tuntuisikin… Lisään kuvia sitten joskus myöhemmin.

Peukalonapit

Piirsin nettiselaimessa pyörivässä TinkerCAD-ohjelmassa yksinkertaisen levyn peukalopainikkeita varten. Arvioin mallia suunnitellessa, että kahden paikan korkuiset painikkeet olisivat sellaista versiota, joka on oikeastikin tasan 2.0-kertaisesti tavallisen näppäimen korkuinen.

Vasen peukaloklusteri 3d-mallina. Paikat kahdelle pystysuuntaiselle painikkeelle vierekkäin ja niiden yläpuolella ja oikealla puolella yhteensä 5 muuta normaalikokoista näppäinpaikkaa

Tulostin mustasta filamentista testikappaleen siten, että levyn paksuus oli vain puoli millimetriä. Näin sain testikappaleen, johon Cherry MX -kytkimet napsahtavat kätevästi kiinni, mutta joka ei kuitenkaan ole aivan liian lerppu. Otin vanhasta CM Storm Trigger -näppäimistöstä numero-osiosta kaksi kahden paikan korkuista näppäinhattua (enter sekä +) lainaan ja loput paikat täytin tavallisilla hatuilla. Saattaa olla, että tulostan itse tai tilaan nuo kahden paikan korkuiset painikkeet sellaisina, että merkinnätkin ovat täysin oikein.

Ainakin nämä korkeussuunnassa pidemmät testihatut ovat selvästi matalampia kuin uudelleennimettävissä olevat hatut. Ehkä täytyy lopulliseen versioon nostaa näiden kahden näppäimen pohjaosaa korkeammalle, jotta kaikki olisivat suunnilleen samalla tasalla keskenään, tai sitten tulostaa itse korkeammat hatut ABS-muovista.

Shift- ja Fn-näppäinten sijainnit mietityttävät tällä hetkellä eniten. Kuinkahan saan ne sijoitettua tarpeeksi ergonomisesti? Ne haluaisi toisaalta pikkurilleiltä pois, mutta toisaalta peukalonappejakaan ei oikein riitä kaikille erikoistoiminnoille, vaan niihin haluaa yleisemmin tarvittavia asioita. Alt-Tab pitäisi olla tarpeeksi helppo painaa jne.

Kiinnitin myös näppäinkaariin kaikki loput punaiset kytkimet ja pohdin seuraavaksi, kuinka kiinnitän kaaret testailua varten toisiinsa ja sopivaan kulmaan. Varmaankin teippi voisi toimia helpoimpana ratkaisuna.

Peukalonappiklustereiden sijaintien on oltava sellaisten, että kädet lepäävät näppäimistöllä luonnollisesti. Erityisesti Kinesis Advantage -näppäimistössä on ongelmana se, että peukaloilla painettavat napit ovat liian korkealla, jolloin koko kädet väsyvät herkästi. Peukaloita ei pitäisi joutua taivuttamaan taakse kämmenselän suuntaan, koska se aiheuttaa turhia jännittymisiä. Maltronin näppäimistössä peukalonapit ovat sopivasti matalempana, joten jos nyt ostaisin valmiin ergonomianäppäimistön, olisi se mitä todennäköisimmin Maltron.

Elektroniikka

Tilasin näppäimistön aivoiksi Arduino Leonardo Pro Micro -kontrollerit ATmega32U4-piirillä. Kun lisään samanlaisen komponentin molempiin näppäimistöpuoliskoihin, vähimmillään en tarvitse väliin kuin 3- tai 4-johtimisen kaapelin. Ebay-verkkokaupasta kyseiset Arduinot maksoivat alle 4 euroa kappaleelta.

Löysin Thingiverse-sivuston käyttäjän MrAnderson6655 suunnitteleman koteloinnin kahteen osioon jaetulle Atreus-näppäimistölle. Kotelointi löytyy osoitteesta http://www.thingiverse.com/thing:1646718. Tuon projektin kuvauksessa oli lisää hyödyllisiä vinkkejä siitä, miten elektroniikkapuolen voisi hoitaa.

Tässä Reddit-ketju ja kuvia kyseisestä näppäimistöstä:

Fully 3D Printed Split Atreus from MechanicalKeyboards

Itse en todennäköisesti tarvitse tuollaista jatkokaapelia näppäimistöni sisälle micro-USB-B-liittimestä toiseen samanlaiseen kotelon kyljessä olevaan liittimeen, koska voin varmaankin liittää kontrollerin suoraan takaseinää vasten. Kuitenkin näppäimistöpuolien yhdistämiseen USB-liitinten käyttäminen on ihan järkevän oloista. Tuolla tavalla toteutettuna yksittäinenkin näppäimistön puolikas voisi toimia omana kokonaisena näppäimistönään.

Toisaalta omaan näppäimistööni on tarve saada mahtumaan myös USB-keskitin (eli hubi), koska tarvitsen sellaista hiirilaitteita varten (ks. edellinen kirjoitukseni). Silloin tietokoneeseen kytkettävä kaapeli ei olisikaan suoraan näppäimistökontrollerilta lähtevä kaapeli, vaan kontrolleri olisi yksi useammasta USB-laitteesta, jotka tietokoneelle näkyvät. Ehkä pitää sittenkin varalta tilata tuollaisia Micro-USB-B-liittimiä useampia.

Tilasin näppäimistöä varten myös 1N4148-diodeja (200kpl) ja rullallisen ohutta 30AWG-kaapelia (~250m), joilla aion kytkeä Gateron Brown -kytkimet kiinni ohjainpiiriin.

Mietinnässä on myös voisinko hyödyntää alun perin radioamatööriharrastukseen hankkimaani jalkapoljinta. Sitä varten näppäimistön koteloon pitäisi mahduttaa myös 1/4-tuumainen liitin tai vaihtoehtoisesti vaihtaa kaapeliin esim. 3.5mm:n liitin. Adapterin käyttö suuremmasta liittimestä pienempään olisi nimittäin huonompi juttu taittumisvaaran takia. Pienemmästä suurempaan ongelma ei liene niin suuri. Yhdellä kaverillani on Kinesis Advantage -näppäimistön kanssa käytettävänä 3 poljinta, mutta niitä ei kuulemma tule käytännössä käytettyä, koska se on niin hidasta pelkkiin sormiin verrattuna. Toimisikohan poljin kuitenkin esimerkiksi normaaleista kirjainnäppäimistä numeronäppäimistöosion tai nuolinäppäimet käyttöön aktivoivana kytkimenä?

Oma Split Atreus

Päädyin harjoituksen vuoksi tulostamaan kuoret tuollaiseen yllä esitettyyn Split Atreus -näppäimistöön. Tuosta projektista oli ohi mennen maininta Hacklab Jyväskylän blogissa. Vielä tällä hetkellä projekti on siinä vaiheessa, että vasemman puolen elektroniikka on kytkettynä kasaan, mutta ohjelmistoa ei ole vielä lisätty.

Uusi pöytäkone, osa 1

Tiistaina 13. syyskuuta 2016

Jokin aika sitten ostin jyväskyläläisestä SA-kaupasta Puolustusvoimilta käytöstä poistetun Lenovo ThinkCentre M-58 -tietokoneen. Koneita on ilmeisesti aika harvakseltaan myynnissä, ja tämäkin yksilö oli toiseksi viimeinen putiikin saamasta erästä. Hintaa koneella oli 50 euroa, mikä ei ole kauhean paha hinta hiljaisesta pöytäkoneesta. Joskus melko vastaavia koneita myydään kuulemma jopa niinkin edullisesti kuin 30 eurolla.

Tarkempi mallinumero koneelle on 7627, ja tässä muutamia teknisiä tietoja:

  • 2 x Intel(R) Core(TM)2 Duo CPU E7500  @ 2.93GHz
  • 160GB WD Blue Caviar -kiintolevy
  • 2 x 2GB PC3-8500 RAM 1066 MHz DDR3, yhteensä 4GB
  • 8 x USB-portti, joista 2kpl edessä ja 6kpl takana
  • Näytönohjain ilmeisesti Intel HD3470 (RV620Pro) 256MB 64BIT ATX (VGA+DP)
  • Windows 7 Pro -lisenssi, jonka sai päivitettyä Windows 10:een
  • Vaakamallinen kotelo, joka on suunniteltu helposti avattavaksi ilman yhdenkään ruuvin avaamista

Näytöksi ostin 22-tuumaisen Lenovo ThinkVision -näytön. Sillä hintaa oli 30 euroa.

Käyttöjärjestelmä

Päätin ensin asentaa koneeseen työpöytäkäyttöä varten jonkin Linux-jakelun. Tein nettiasennustikun Debianin asentamista varten, ja sillä asentaminen sujuikin näppärästi. Paitsi että ei sujunutkaan: ensimmäisellä käynnistyskerralla graafisen X11-järjestelmän käynnistyessä sainkin eteeni valkoisia vaakaviivoja vilkkuvan ruudun. Ajattelin, että näytönohjaimen ajureissa olisi jotain vikaa, joten yhdistin vasta asennettuun koneeseen toisella tietokoneella SSH-tunnelin yli tekstitilassa. Sentään SSH-palvelimen sai asetettua jo Debianin tekstitilaisessa asennusvaiheessa päälle. En kuitenkaan saanut Intel HD-ajuria säädettyä sen kummemmin, joten luovutin Linuxin asentamisen ja päätin heittää tilalle Windows 7 Pro:n. Siihen minulla oli jo asennuslevykin valmiiksi, ja Windows 7:n sai vielä heinäkuun loppuun saakka päivittää ilmaiseksi Windows kymppiin.

Yllätys oli suuri, kun Windows 7:n käynnistyessä ruutu vilkkuikin samoin kuin mitä Linuxin kanssa. Vika lieneekin siis näytössä eikä näytönohjaimessa! Outoa, että ThinkVision-näyttö ei osaisi näyttää kaikkia yleisimpiä pieniä resoluutioita. Ehkä koko näytössä on VGA-vastaanoton puolella jotain vikaa – tiedä häntä.

Vaihdoin 19-tuumaiseen 4:3-näyttöön, ja homma on sujunut sen jälkeen paremmin.

En kuitenkaan jättänyt Windows 10:ä koneen käyttöjärjestelmäksi, vaan vaihdoin sen vielä kerran Linuxiin. Tällä kertaa jakeluna on Kubuntu eli Ubuntu, jossa on oletuksena KDE-työpöytäympäristö. Vaihtamiseen innosti se, että kävin elokuun alussa Assembly Summer 2016:ssa, jossa Jimm’s PC-Store oli jälleen esillä. Heidän kaupastaan ostin tarjoushintaisen 480 gigan SSD-levyn hintaan 109€ (norm. 129€). Koska SATA-paikkoja oli vain kaksi ja halusin vielä säästää DVD-aseman toimivana, en asentanut SSD:tä toiseksi levyksi, vaan vaihdoin sen vanhan kiintolevyn paikalle.

Oman näppäimistön rakentaminen, osa 2

Tiistaina 15. maaliskuuta 2016

Omaa mekaanista näppäimistöä varten alkaisivat olla kaarevat näppäinsarakeosat valmiit! Piirsin näppäinhattuja varten merkintöjä tavalliselle A4-arkille ensin lyijykynällä luonnostellen ja sitten tussaten. Leikkasin neliöt irti ja kiinnitin ne yksitellen näppäinhattujen läpinäkyvän osan alle. Osasta jätin vielä mustan tussauksen pois, jotta merkintöjä on helppo vielä muokata.

näppäimistön fyysistä sommittelua. Molempien käsien näppäinryhmät omilla puoliskoillaan ja hiirilaite oikeanpuoleisen osan vasemmalla puolen.

Lähikuva vasemmasta puoliskosta:

Lähikuva vasemmasta näppäimistön puoliskosta.

Vasempaan puolikkaaseen on näillä näkymin tulossa muutama poikkeus tavalliseen ArkkuDvorak-asetteluun verrattuna. Escape-näppäin on heti A-kirjaimen vasemmalla puolella tabulaattorin alapuolella ja vasemmassa ylänurkassa näppäintä koristaa Linuxin Tux-maskotti. Näppäimen toiminnosta tulee siis se “Windows-näppäintä” vastaava. Nämä nyt ovat vain alustavia sijainteja, ja voivat vielä muuttua lopulliseen versioon.

Lähikuva oikeasta puolikkaasta:

Oikean käden puoli. Sisältää trackball-hiiren ja sille kaksi painiketta peukaloryhmän yläpuolella.

Oikealle puolelle pitää suunnitella kotelointia enemmän kuin vasempaan puolikkaaseen. Hiiren rullaa varten olisi tarkoituksena tehdä leveydeltään alkuperäisessäkin hiiressä olleen kokoinen reikä, jotta rullaa voi kääntää myös sivusuunnille (takaisin- ja seuraava-painikkeet). Se aiheuttanee pieniä ongelmia vieressä olevan trackball-pallon kanssa, koska sen ympärille taas pitäisi mahduttaa ympyrän muotoinen kiinnitysrengas.

Kuvia alkuperäisistä hiirien koteloinneista:

Logitech-rullahiiren päällimmäinen kerros koteloinnista. Ovaalin muotoinen reikä näkyy näppäinten välissäLogitech Trackman Marble MouseTrackman-hiiri, josta poistettu kiinnitysrengas pallon ympäriltäTrackman-hiiri, josta poistettu päälykuori

Vaihtoehtoja olisi joko hyödyntää vanhaa trackball-muovikotelointia sen verran kuin sitä olisi tarpeen käyttää ja sitten maalata se spraymaalilla tai sitten mallintaa vastaava osa ja tulostaa samanlaisesta muovista kuin mistä muutkin osat ovat. En halua palloa kiinteästi kokonaan kotelon sisään, koska sen alle ja erityisesti pallon metallisiin pidikenastoihin kertyy ajan saatossa likaa, jota pitää pystyä poistamaan helposti.

Jonkinlainen vaihtoehto tuolle paikalleen kierrettävälle ympyrän muotoiselle kiinnikkeelle voisi olla saranalla auki nouseva luukku, mutta en tiedä onko sellaista sen helpompaa toteuttaa.

Jos hiiren yläpuolelta ei mene liiaksi tilaa näppäimistökontrollerille, voisi osan erikoisemmista painikkeista lisätä vielä täysin muista irrallisina sinne. Esimerkiksi print screen -näppäintä tuskin tarvitsee kovin usein. Myöskään insert-painiketta ei ole vielä tällä hetkellä missään. Joissain tilanteessa niiden kanssa on kyettävä painamaan jotain muutakin näppäintä, esim. shiftiä tai alt:ia, joten niille olisi siinä mielessä mukavaa olla omat painikkeensa eikä niitä välttämättä saa yhdistettyä kovin kätevästi.

F1-F12-näppäimet tulevat näillä näkymin painamalla yhtä aikaa painiketta Fn ja vastaavaa numeroa, tosin F12:lle täytynee varata tila aivan oikeasta ylänurkasta, jotta se olisi jokseenkin looginen. F11 menee todennäköisesti vielä ihan hyvin tuon numerorivin jatkeeksi ilman, että se tuntuu epäloogiselta.

Nuolinäppäimet aion niin ikään piilottaa Fn-painikkeen alle. En ole vielä varma onko ylösalainen T:n muotoinen asettelu niille paras. Todennäköisesti se ainakin olisi loogisen tuntoinen sormille, koska pystyrivien napit ovat tasan kohdikkain. Veikkaan, että haluan nuolinäppäimet painikkeiden H, T, N sekä C:n kohdille. Ne ovat siis oikean käden sormien tavallisen pitopaikan kohdalla.

Kuinka liittää puolikkaat toisiinsa?

Olen miettinyt vaihtoehtoja, joilla voisin liittää näppäimistön puolikkaat toisiinsa. Halvin ja helpoin ratkaisu on sijoittaa näppäimistön kontrolleri toiseen puolikkaista ja vetää sitten puolikkaiden välille sopiva määrä kaapeleita, jotta näppäimistön lukemista varten saa aikaiseksi matriisin. Sellainen tarvitsee yhden johtimen jokaista pysty- ja vaakariviä kohden eli jos kontrolleri olisi oikealla, vasempaan puolikkaaseen tarvitsisi vetää perusnäppäimiä varten 6*5kpl piuhoja. Lisäksi tarvitaan peukkuryhmää varten joitain kaapeleita, mutta määrä tarkentuu kunhan päätän peukalonäppäinten sijainnit ja lopulliset määrät tarkemmin.

Minulla olisi esimerkiksi vanhoja IDE-lattakaapeleita sekä lattamallisina että matkan varrelta kasaan pyöritettyinä. Yhdessä sellaisessa taitaisi mennä 39 kapppaletta johtimia, eli sellainen yksinään voisi jopa riittää.

Toinen vaihtoehto olisi lisätä toiseenkin puolikkaaseen enemmän “älyä” ja käyttää signaalin lähettämiseen ja vastaanottamiseen jonkinlaista erillistä mikrokontrolleria. Tällöin välikaapelina voisi käyttää tavallista Ethernet-kaapelia ja RJ45-liittimiä. Tosin silloin voisi olla vaarana, että joko itse tai joku muu työntäisi vahingossa lähiverkon reitittimeen kytketyn kaapelin näppäimistöön, mutta se ei toisaalta taitaisi olla kovinkaan realistinen ongelma. Ei ainakaan sitten, jos liittimenä ei olisikaan juuri RJ45, vaan jokin muu. Esimerkiksi Katy 80CS -harrastelijanäppäimistö käyttää tämänkaltaista lähestymistapaa puolikkaiden liittämiseen.

En vielä ole päättänyt, haluanko käyttöön esimerkiksi jonkinlaisen Teensy-kontrollerin vai millä toteutan laitteeni näkymään tietokoneelle syöttölaitteena. Sille taisi olla olemassa valmiita ohjelmistoja näppäimistöjä varten, mutta pitää tutustua kuinka monta input-pinniä noissa on ja kuinka monta oikeasti tarvitsen.

Koristelu valoilla

Loppuosa kotelosta voisi olla muutakin väriä kuin tuota osittain läpinäkyvää harmaata, josta olen tulostanut näppäinsarakkeiden kaaret. Täytyy kokeilla, kannattaisiko kuoren sisään upottaa vielä muutama koriste-LED, jotta näppäimistön saisi hohtamaan pimeässä. Voisi olla ainakin laneilla tyylikäs ominaisuus, vaikka nimenomaan näppäinmerkintöjen lukuun ledeistä ei mitään hyötyä olisikaan. Valaistuksen voisi rakentaa täysin erillisenäkin. Sen ei välttämättä tarvitsisi olla yhteydessä itse näppäimistökontrolleriin mitenkään.

Kotelo voisi olla tyylikkään näköinen, jos tulostaisin sen kaksivärisenä niin, että siinä olisi jonkinlaisia futuristisia läpinäkyviä viivoja, jotka hohtaisivat valoa Tron-tyyliin, kun taas loppuosa olisi mattapintaisempaa.

Uusia kytkimiä

Kasa Cherry MX Red -kytkimiä

En malttanut odottaa, että tilaamani Gateronin Brown-kytkimet saapuisivat, joten ostin kaveriltani käytettyjä Cherry MX Red -näppäinkytkimiä kahdeksisenkymmentä kappaletta. Hän oli juottanut ne irti omasta näppäimistöstään, eli ne ovat käytettyjä, mutta vielä ihan käyttökunnossa. Vaikka en lopulta niitä käyttäisikään tähän näppäimistöön, voin rakentaa jäljelle jäävistä esimerkiksi pelkän numpadin tai makronäppäimiä sisältävän erillisnäppäimistön.

Näillä kytkimillä saan näppäinhatut ainakin fyysisesti kiinni sarakepalasiin yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi ja pääsen vähän testailemaan peukalonäppäinten sijainteja. Pelkillä näppäinhatuilla homma olisi ollut vaikeampaa.

Pitääkin muistaa jossain vaiheessa tilata diodeja näppäimistömatriisia varten, jotta pohjassa voi pitää useampaa näppäintä kerralla ja jotta kaikki rekisteröityvät oikein.

Oman näppäimistön rakentaminen

Perjantaina 11. maaliskuuta 2016

Olen jo pitkään miettinyt ergonomisia näppäimistöjä ja myös kirjoittanut niistä tänne blogiin aiemmin. Esimerkiksi silloin, kun ensimmäistä kertaa suunnittelin kokonaan oman näppäimistön rakentamista ja näppäinasettelua, tai silloin, kun kokeilin ensimmäistä kertaa Maltron-näppäimistöä. Tähän mennessä homma on jo edennyt hieman pidemmälle: ostin nimittäin oman 3D-tulostimen ja olen muutamia osia näppäimistöä varten sillä tulostanutkin.

3D-tulostin Wanhao Duplicator 4S

Tulostimeni on Wanhao Duplicator 4S. Se on Makerbot Replicator -klooni kahdella suuttimella. Halusin valmiiksi kasatun, suhteellisen jämerästi koteloidun laitteen, jota voin kuitenkin parannella, jos sellaiselle tulee tarvetta. Muutamia pieniä modauksia olen jo Thingiverse-sivustolta ladannut ja tulostanut, mutta en mitään radikaalisti itse tulostinta tai sen tulostusjälkeä muuttavaa. Esimerkiksi SD-muistikorttipaikan vieressä olevalle aukolle olen tulostanut suojalevyn, jotta kortti ei vahingossa putoa koneen sisuksiin.

Näppäinhattujen tilaaminen

Tilasin aiemmin Massdrop-nimisestä palvelusta 10 kappaletta Cherry MX -näppäinkytkimiin yhteensopivia näppäinhattuja. Ne olivat sellaisia, joissa alaosa on mustaa muovia ja yläosa läpinäkyvä. Läpinäkyvän osan alle voi asetella paperilapun, johon on tulostettu (tai kirjoitettu käsin) näppäimen toiminto. Samanlaisia hattuja olen nähnyt lähinnä kauppojen kassapäätteissä, ja ajattelin testata muutamalla kappaleella, soveltuisivatko tuollaiset näppäinhatut omaan näppäimistöönikin. No soveltuvathan ne, ja ovat vieläpä hyvän näköisiä. Varsinkin aiemmin kasaamassani multimedianäppäimistössä, josta kirjoitin blogiin aiemmin, rivillinen näppäimiä näytti tyylikkäältä. Pitänee tulostaa tuollekin näppäimistölle oma muovinen kotelo jossain vaiheessa.

multimedianäppäimistö verolevylle koottuna. Näppäinhatuissa multimediapainikkeiden symboleja mustekynällä piirrettyinä (kelaus, stop, play, äänenvoimakkuus jne.)

Koska näppäinhatut olivat sopivat, tilasin niitä vielä lisää kymmenkertaisen määrän, kun Massdrop-sivustolla oli jälleen uusi kimppatilaus kyseisistä Relegendable keycaps -seteistä. Sadan kappaleen erä ylittääkin jo 22 euron tullausrajan, joten näppäinhatuista piti maksaa tullit ja 24% arvonlisäveroa. Jos olette koskaan miettineet, mihin kategoriaan muoviset näppäinhatut pitäisi merkitä tullausta varten, niin ainakin omani meni seuraavalla: 8473 30 80. Eniten huvittaa ryhmän nimi, joka alkaa kasuaalisti ydinreaktoreilla ja höyrykattiloilla:

  • XVI JAKSO KONEET JA MEKAANISET LAITTEET; SÄHKÖLAITTEET; NIIDEN OSAT; ÄÄNEN TALLENNUS- TAI TOISTOLAITTEET, TELEVISIOKUVAN TAI -ÄÄNEN TALLENNUS- TAI TOISTOLAITTEET SEKÄ TÄLLAISTEN TAVAROIDEN OSAT JA TARVIKKEET
    • 84 RYHMÄ YDINREAKTORIT, HÖYRYKATTILAT, KONEET JA MEKAANISET LAITTEET; NIIDEN OSAT
      • 8473 Osat ja tarvikkeet (muut kuin suojuspeitteet, kantolaukut ja niiden kaltaiset tavarat), jotka soveltuvat käytettäviksi yksinomaan tai pääasiallisesti nimikkeiden 8469-8472 koneissa :   (TN701)(TN702)
        • 8473 30 nimikkeen 8471 koneiden osat ja tarvikkeet :
          • 8473 30 80 muut

Trackball-hiiri ja rulla

Päätin, että haluan näppäimistööni sisäänrakennetuksi trackball-hiiren. Olen jo pitkään käyttänyt Logitech Marble Mousen kaltaisia osoitinlaitteita, joissa itse hiiri ei liiku mihinkään, vaan sormilla pyöritellään isohkoa palloa. Löysin kirpparilta muutamalla eurolla PS/2-liitännällä varustetun Logitechin peukalopallohiiren, jonka päätin ottaa uusiokäyttöön. Peukalolla pyöriteltävä hiiren pallo ei ole tietääkseni kovinkaan ergonominen, vaikka valmistaja sellaisena sitä markkinoikin, mutta jos siirrän sen omassa näppäimistössäni ylemmäs etu- ja keskisormilla käytettäväksi, niin ehkä homma voisi toimiakin. Peukalolle jäisi sitten tilaa enter-, backspace- yms. näppäimille pallon alapuolelle.

Peukalo-trackball-hiiressä ei valitettavasti ollut valmiiksi vieritysrullaa, vaikka uudemmissa malleissa sellaisia on näkynytkin. Satuin kuitenkin dyykkaamaan roskiksesta kannettaville tietokoneille (tai lapsille?) tarkoitetun pikkuruisen USB-hiiren, josta löytyy rulla. Piirilevy kyseisen hiiren sisällä on sopivan pieni, jotta voin ahtaa sen sellaisenaan trackball-hiiren piirilevyn viereen ja saada sen avulla käyttööni myös rullan. Tällainen ratkaisu on aika karski, mutta se ainakin toimii suhteellisen helposti eikä minun tarvitse pohtia, kuinka näppäimistökontrollerin saisi näkymään yhtä aikaa näppäimistönä sekä hiirenä. Tarvitsen vain sopivan USB-hubin, jonka voin ahtaa koko näppäimistön sisälle, eli kun lopullisen tuotteen kytkee lopulta tietokoneeseen, näkyykin yhden syöttölaitteen sijaan kolme: näppäimistö, hiiri ja hiiri.

Tässä pari kuvaa nykyisestä protoilusta. Lainasin multimedianäppäimistöstäni pari Cherry MX -kytkintä ja aiemmin tilaamiani hattuja. Oikeasti näppäinten paikoille tulee siis ihan muita merkkejä kuin kuvissa näkyvät kelausnapit. Hiiren painikkeille pitää vielä muistaa varata tilaa, samoin kuin peukalonappien ryhmälle.

näppäimistö, trackball ja rulla näppäimistö, trackball ja rulla 2

Näppäinsarakkeet valmiista mallista

Näppäimistön näppäinsarakkeet ovat Thingiversestä tuotteesta 918554 Curved keyboard käyttäjältä salt950. Lisenssi hänen näppäimistönsä osien käyttöön on CC-BY-SA (tekijä mainittava, jaettava samoin ehdoin ilmaiseksi) eli omankin näppäimistöni piirustukset löytynevät Thingiversestä myöhemmin samalla lisenssillä. En kuitenkaan taida tehdä omaan näppäimistööni noita valmiiksi tarjolla olevia kuoria, sillä en pidä peukalonappien pohjapalikan ulkonäöstä ja tarvitsen ainakin toiseen puolikkaaseen hiirelle tilaa. Hienoa kuitenkin, että joku on keksinyt toteuttaa näppäimistön tällä tavoin palasissa. Itselleni ei varmaankaan olisi tullut mieleen rakentaa laitetta erillinen pystyrivi kerrallaan, vaikka idea on nerokas. Nyt voin säätää eri sormille nämä kaarevat näppäinsarakkeet juuri sopiville kohdille, ja lopputuloksen voi yksinkertaisesti liimata kasaan. Voin myös suunnitella ulkokuoret sen mukaan, miten osa palikoista on edempänä ja osa taaempana, jolloin lopulliseen laitteeseen ei juuri jää liimalla täytettyjä aukkojakaan.

Tällaisen yksittäisen näppäinsarakkeen tulostamiseen menee noin viitisen tuntia täydellä tarkkuudella (0.1mm kerroskorkeus ja tarpeeksi hitaasti tehty täyttö). Päädyin tulostamaan osat osittain läpinäkyvästä harmaasta muovista. Alla olevassa kuvassa näkyy myös erilaisia Cherry MX -näppäinhattuja. Vaaleansininen hattu on itse tulostettu.

Näppäimistösarake ja muutamia erilaisia Cherry MX -näppäinhattuja

Näppäimistöasettelu

Tässä vielä aiemmasta blogailustani näppäimistöasettelu, jonka kaltaista olen pohtinut käytettäväksi tulevassa näppäimistössäni:

Näppäinhattuja lattialla dvorak-näppäimistöasetelman mukaisesti niin, että myös peukaloille on näppäimiä.

Nuolinäppäimet eivät ainakaan tuohon keskelle jää, mutta jotain kuvan kaltaista asettelusta olisi tulossa. Ehkä nuolet olisivatkin alimmalla rivillä vierekkäin vähän Kinesis-näppäimistön tyyliin, ehkä jossain muualla tuossa tutussa käänteisen T:n muotoisessa järjestyksessä. Ainakin yksi hyvä puoli lisää siinä, että päädyin helposti uudelleennimettäviin näppäinhattuihin. Vielä on tosin kysymysmerkkinä se, miten toteutan nuo peukalopainikkeet. Yksi vaihtoehto voisi olla liimata suoraan noita vanhan perusnäppäimistön nappeja peukalonapeiksi. Toimisivatkohan nuolinäppäimet rannetukimuovin sisään osittain upotettuina niin, että niitä ei painaisi vahingossa, mutta tarkoituksellinen käyttö olisi kuitenkin helppoa?

Tarvitsisin yhä hyvän protoilutavan, jolla testata kolmiuloitteisia muotoja ja ergonomisia sijainteja näppäimille. Jonkinlainen muovailuvaha voisi olla hyvä. Askarteluliikkeistä saattaisi saada jonkinlaista massaa, jolla testailla asioita, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia sellaista.

Ai niin. Minulla olisi myös mahdollisuus ottaa käyttöön yksittäinen jalkapoljin. Sen saisi 1/4 tuuman liittimellä (tai vaihtoehtoisesti jos vaihdan liittimen niin 3.5mm:n plugilla) kiinni joko näppäimistöön tai radioamatööriasemani radioon. En kyllä ole keksinyt tietokoneen käyttämiseen liittyvää järkevää käyttöä polkimelle, mutta joksikin näppäimeksi se olisi mahdollista lisätä.

Jos näppäinkytkimiä riittää, niin voisin toteuttaa myös laitteistotasolla eri näppäimistökarttojen vaihtopainikkeet. Qwerty ja Dvorak voisivat olla molemmat tuettuja jo laitteistossa niin, että voisin ottaa näppäimistön käyttöön millä tahansa koneella ilman, että minun tarvitsisi vaihtaa asettelua ohjelmiston puolelta suomalaisesta qwertystä pois. Silti voisin kirjoittaa tutulla ArkkuDvorak-asettelulla, koska näppäimistöni kertoisi näppäinkoodit tietokoneelle sopivasti. Olen ajatellut, että painikkeet voisivat olla myös mekaanisilla kytkimillä, mutta jossain syvennyksessä piilossa. Järkevämmän asetuksesta tosin taitaisi saada sillä, että käytössä olisi sellainen pieni dippikytkin, joka olisi fyysisesti eri asennossa riippuen halutusta näppäinasettelusta. Senkin saisi piilotettua johonkin näppäimistön taakse tai jopa pohjaan kuten kaupallisessa Maltronin valmistamassa näppäimistössä.

 

Salasanoista

Torstaina 29. tammikuuta 2015

Yle Kioski julkaisi 28.1.2015 netissä jutun Tarinoita salasanojen taustalla: “Ihmiset ovat ihmetelleet, kenen miehen nimi on salasanassani”, johon oli kerätty ihmisten salasanojen muodostamisiin liittyviä tarinoita.

Ensimmäinen tarinoista on pelottava. Siinä tarinan lähettänyt lukija kertoo, että käyttää käytännössä samaa salasanaa kaikkialla ja että sen on alun perin keksinyt vuonna 1996 nettiliittymän tietokoneeseen asentanut mieshenkilö. Pahinta tarinassa on kohta “Ihmiset, joille olen salasanani kertonut, ovat ihmetelleet, miksi salasanassani on miehen nimi ja kuka tämä mies on.”

EEEIIII NÄIN!

Salasanoja ei koskaan pidä kertoa muille. Edes työpaikan, pankin tai muun vastaavan organisaation tietohallinto ei koskaan tarvitse käyttäjien henkilökohtaisia salasanoja, vaan ylläpitäjät pääsevät kaikkiin tietoihin käsiksi erillisellä pääkäyttäjän salasanallaan. Salasanat ovat salassapidettävä asia eivätkä kahvipöytäkeskustelun aihe.

Sarjakuva kahvipöydän ääressä: "Itsehän käytän salasananani lemmikkikilpikonnani nimeä. Muistattehan Uolevin? Saimme sen talouteemme vuonna 2007, joten salasanani kaikkialle on uolevi2007. Mites teillä?"

Salasanaansa ei siis saa kertoa yhtään kenellekään. Ei varsinkaan silloin, jos käyttää samaa salasanaa sähköpostiin, Facebookiin ja työpaikan tietojärjestelmiin. Jos yksikin palveluista murretaan ja siellä käytetty salasana päätyy rikollisen tai muutoin pahaa haluavan käsiin, on identiteettivarkaus todella helppo toteuttaa. Toisen ihmisen elämän voi pilata netissä hyvinkin helposti lukitsemalla oikean omistajan ulos palveluista ja käyttämällä tunnuksia vahingollisten viestien lähettelyyn.

Suositukseni salasanojen hallinnointiin

Vielä ei olla tilanteessa, jossa jokaiseen nettipalveluun kirjauduttaisiin kaksivaiheisella kirjautumisella. Salasanojen käyttö on siis vielä väistämätöntä, joten ihmiset käyttävät sellaista salasanaa, jonka muistavat helposti. Toisin sanoen siis samaa salasanaa kaikkialla.

Suosittelen ottamaan käyttöön salasanamanageriohjelman. Se on ohjelma, joka luo jokaiseen palveluun oman salasanansa, esimerkiksi yli 20 merkkiä pitkän satunnaisen merkkijonon, ja muistaa ne käyttäjän puolesta. Käyttäjän tarvitsee muistaa vain yksi ainut salasana – se jolla managerointiohjelmaan kirjaudutaan!

Vaihtoehtoja ohjelmaksi on useita. Esimerkiksi seuraavat ovat suosittuja:

Kaikista mainituista ohjelmista löytyy toiminto, jonka avulla nettisivustoille voi kirjautua automaattisesti yhdellä klikkauksella tai pikanäppäimellä, kunhan salasanamanageriin on kirjauduttu sisälle sen omalla salasanalla.

Kaksi jälkimmäistä ohjelmaa, LastPass ja F-Secure Key, ovat sellaisia, joista kuukausimaksua maksamalla saa käyttöönsä salasanatietokannan automaattisen synkronoinnin eri laitteiden välillä.

Lisäturvaa saa myös manageriohjelmien mahdollisuuksista käyttää kertakäyttöisiä tunnuslukulistoja nettipankkien tyyliin. Kannattaa kuitenkin tutustua eri vaihtoehtoihin ja valita itselleen ominaisuuksiltaan sopivin vaihtoehto. Joka tapauksessa mikä tahansa salasanamanageri turvallisemmalla kirjautumissalasanalla on parempi vaihtoehto kuin käyttää samaa salasanaa kaikkialla!

© Jouni Potila 2006-2024. Cornix@IRCNet, Cornix@IRC-Galleria. Blogiohjelmistona WordPress.