iMac8,1 (early 2008, 20″) -tietokoneen korjaaminen
Minulla on vuosimallia 2008 oleva 20-tuumaisella näytöllä varustettu iMac, jonka käyttö oli jäänyt hyvin vähälle. Koko kone tuntui erittäin hitaalta, ja uusimmat MacOS X -käyttöjärjestelmät eivät pyörineet kunnolla. Olin jo pari kertaa avannut laitteen ja vaihtanut kiintolevyn uuteen, sillä ne hajoilivat kuumuuden vuoksi. Alkujaan ostin koneen 320 gigatavun kokoisella levyllä. Sitten vaihdoin laitteeseen 1 teran levyn ja myöhemmin 500-gigaisen mallin.
Viimeisin pyörivä kiekko ei vielä ollut hajoamassa, mutta koska kone tuntui edelleen tahmailevan, päätin kokeilla SSD-levyyn vaihtamista. Ostin 240 gigan kokoisen Intel UV400 -SSD-levyn ja aioin vaihtaa sen iMacin sisälle. Ostin sellaisen mallin, jossa tuli mukana kehikko, jolla kaksi-ja-puolituumaisesta levystä saisi 3,5-tuuman paikkaan sopivan.
Ennen asennukseen ryhtymistä ajattelin vielä vilkaista netistä huomioita, mitä kannattaisi muistaa koneen avaamisessa ja SSD:hen vaihtamisessa. Tiesin jo, että oma iMaccini olisi sen verran vanha, mutta kuitenkin samalla sen verran moderni Intel-pohjainen, että siihen kävisi mikä vain uusi SSD-levy. Lämpötilasensorikin on erillinen eikä levyn tarvitsisi olla Apple-brändätty sisäisellä lämpötilasensorilla varustettu. Löysin videon, jossa mainittiin, että yleensä 2,5″->3.5″-adapterit eivät yleensä ole yhteensopivia iMac-koneiden kanssa, koska niissä uusi pienempi levy on kehikon keskellä niin, että SATA- ja virtaliittimet eivät olekaan samassa nurkassa kuin tavallisissa fyysisesti isommissa levyissä.
Olipa hyvä, että vilkaisin vielä ohjeita ennen asennuspuuhiin ryhtymistä!
Uuden kehikon valmistaminen itse
No, mikäs sitten avuksi, kun mukana tullut kehikko ei ollutkaan järkevä ratkaisu? No tietysti 3D-tulostaminen!
Hain Thingiversestä muutamilla eri hakusanoilla, ja löysin käyttäjän ramai suunnitteleman version kiintolevykehikosta. Siinä oli oikein Apple-logon muotoinen reikäkin, vaikka koko kehikko olikin tulossa koneen sisälle, mistä sitä ei lopulta kukaan näe.
Tulostin kotelon läpinäkyvän harmaasta PLA-muovista, joka toivottavasti kestää kotelon sisällä kuumuutta sen verran, että pysyy hyvin paikoillaan eikä sula muodottomaksi. Ainakin tämä valmis adapteri oli nyt sellainen, että sen avulla kiintolevyn liittimet sai tasan samaan kohtaan kuin missä ne olivat edellisessäkin levyssä. Kuvista näkee myös kuinka lyhyet piuhat SATA- ja virtaliittimissä on käytännössä. Nepä eivät olisi yltäneet läheskään kohdilleen, jos olisin käyttänyt tavallista kehikkoa. Lopullisesta asennuksesta en ottanut kuvaa, mutta vastaava löytyy tuolta aiemmin linkkaamaltani Thingiverse-sivulta. Samalla sivulla voi myös pyöritellä tuota 3D-mallia suoraan selaimessa.
Koneen kotelon avaamiseen käytin iFixit-sivuston kuvallista ohjetta, sillä olin avannut laitteeni jo useamman kerran ja tarvitsin vain muistutusta siitä, missä järjestyksessä mikäkin ruuvi kannatti avata. Joskus aiemmin katsoin avaamisen ohessa jonkun muun tekemää Youtube-videota aiheesta. Kannattaa etsiä sellainen video, jossa laite on tasan sama kuin mitä itselläkin, niin ei tule yllätyksiä esimerkiksi eri kokoja olevien laitteiden ruuvien sijainneista tai muista vastaavista seikoista.
Lidlissä oli joskus Powerfix-tuotemerkillä myytäviä imukuppeja, joita käytin lasin irrottamiseen. Koko kone kun on paketoitu niin, että ulos ei näy yhtäkään ruuvin kantaa, vaan lasi on kiinni vahvoilla magneeteilla ja vasta sen alta paljastuu kasa Torx 8 -ruuveja. Tai no – kyllä RAM-muistin luukku on tavallisella Phillips-ruuvilla kiinni, koska se on virallisesti ainoa osa koneesta, jonka käyttäjä voi itse vaihtaa. Imukuppien lisäksi avaamiseen tarvitsee Tx8- ja Tx6-meisselit.
Mitä jäi käteen?
Kone nopeutui SSD:n ansiosta huomattavasti. Nyt käynnistyminen kestää ~22 sekuntia aiemman lähes minuutin sijaan. Snow Leopard -käyttöjärjestelmä, jonka koneeseen asensin, on ainakin vielä mukavan nopea. Olisin muuten myynyt koko koneen jo pois, mutta tarvitsen vielä mäkkiä, koska käytän yhä paria ohjelmaa, joiden lisenssejä ei saa siirrettyä esim. Windowsiin. Noista ohjelmista mainittakoon, että Flash CS4, jota käytän silloin tällöin vektorigrafiikan piirtelyyn, käynnistyy reilussa 7 sekunnissa, ja Photoshop Elements 6:lla käynnistysaika on alle 4 sekuntia. Ei mitenkään pahoja odotusaikoja.
Tuosta Kingstonin paketista jäi nyt käyttämättä tuo mukana tullut adapteripalikka sekä ulkoinen kuori 2,5-tuumaiselle levylle, jolla sisäisestä levystä saisi tehtyä ulkoisen USB-aseman. Jos joku tarvitsee tuollaisia, niin saa kysellä vaikkapa kommentoimalla tätä tekstiä tai ottamalla muuten yhteyttä.