Festivaalitunnelmia 20.7.2012
Yksi kaupunki, yksi kuukausi ja 11 festivaalia. Tälläkin hetkellä on menossa ainakin Juste pour rire (=Pilanpäiten) ja Festival International Nuits d’Afrique de Montréal. Melkoinen kaupunki tämä!
Vielä emme varsinaisesti ole tuolla Afrikka-festivaaleilla käyneet, vaikka se aivan vieressä olisikin ja vaikka suljetun katualueen läpi olemme kämpälle kävelleetkin. Pilanpäiten-festareilla sen sijaan olemme käyneet jo parikin kertaa.
Teemana festivaalissa on – hauskuuden lisäksi – tänä 30-vuotisjuhlavuonna maailmanloppu ja uusi elämä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että osa taiteesta on outoa. Alueella pyörii muun muassa puujaloilla käveleviä miimikoita.
Ranskalankielisestä standupista en tajua mitään, mutta musiikkiesitykset ovat olleet hyviä. Erityisesti mieleeni on jäänyt ryhmä, joka pukeutuu sellaisiin lörpöttäviin muovisiin muukalaisasuihin ja soittaa kadulla musiikkia yleisön seassa.
Alueella on ulkokahvilan yhteydessä suuri näyttö, jolla näytetään Just for Laughs – ja Just Kidding -sarjojen jaksoista parhaita paloja. Perhealueella lapsille tehdään kasvomaalauksia ja järjestetään erilaista lavaohjelmaa. Piirtämäänkin pääsee. Myös osallistava rumputyöpaja tuntui olevan nuorten mieleen. Lasten alueen vieressä on myös erilaisia lautapelejä ja jättiläismäinen shakkilauta.
Lautapeleistä ehkäpä mieluisin oli Antigravity-niminen wanhankansan peli. Siinä vieritetään metallista kuulaa yläviistoon kahden metallitikun välissä. Tarkoituksena on pudottaa kuula lähtöpisteestä mahdollisimman kaukana sijaitsevaan kuoppaan. Kuoppia on useita ja niissä on jokaisessa pistemäärä, ja siinäpä se peli sitten kokonaisuudessa olikin.
Sprint’O-pisteellä osallistujat pannaan pukeutumaan kypäriin ja värikkäisiin liiveihin ja keinumaan suurilla keinuhevosilla kameroiden edessä. Kameroiden kuva siirtyy suurelle televisioruudulle, jossa kisataan kilparadalla toisia vastaan. Nopeiten hevostaan keikuttava pääsee nopeiten maaliin ja voittaa rintaan kiinnitettävän kunniamitalin.
Infopiste ja ostareita
Kiertelimme vielä hieman lisää länsipuolen katuja ja varsinaista ydinkeskustaa. Vietimme hieman aikaa Place du Canada -nimisessä puistossa ja paluumatkalla poikkesimme sen vierellä olevaan turismikeskukseen. Kyseisellä infopisteellä selvisi, että aiemmin näkemiemme punaisten kaksikerrosturistibussien kierrokset olisivatkin maksaneet noin 50$ per aikuinen. Hyvä, että emme hypänneet kyytiin silloin joskus alkuvaiheessa reissua!
Ajattelimme poiketa myös yhdessä valtavista ostoskeskuksista, mutta käytännössä kävelimmekin kolmen sellaisen halki. Ne oli nimittäin yhdistetty toisiinsa maanalaisin käytävin. Varmaan melko kätevää sateisella säällä – tai jos on hurahtanut shoppailuun.
Paluumatka koittaa
Huomenna lauantaina olisikin jo lähtö kotia kohti. Äkkiä on kolme viikkoa mennyt, vaikka tuntuu siltä kuin olisi saapunut vain viikko sitten. Toisaalta kaupunkiin on alkanut jo tottua, mutta toisaalta tuntuu ihan hyvältäkin lähteä takaisin Suomea kohti.
Täytyy tänään vielä etsiä viimeiset tuliaiset, pakkailla matkalaukut ja siivota. Huomenna pitää luovuttaa kämppä 12:een mennessä, vaikka lentomme lähtee vasta illalla. Pitää katsoa, vietämmekö suuren osan päivästä lentoasemalla vai jossain kaupungilla.
PS. Kirjoitin tämän merkinnän kahdesti, koska unohdin painaa Save Draft -nappulaa ensimmäisellä kerralla. Automaattinen versiointi käyttäjän kämmien varalle ei toimikaan WordPressissä, jos sitä ei käynnistä kyseisellä luonnospainikkeella.